Lapsiperheiden köyhyys on Suomessa yleistynyt suhteellisesti enemmän kuin köyhyys yleensä. Tiukimmille ovat joutuneet monilapsiset perheet ja yksinhuoltajat. Köyhien lapsiperheiden määrä on lisääntynyt aivan liian nopeasti. Vuonna 1990 Suomessa oli 28 000 köyhää lapsiperhettä, vuonna 2003 oli jo 63 000 köyhää lapsiperhettä. Samaan
aikaan kun suurimmalla osalla lapsiperheistä menee paremmin kuin koskaan menee kasvavalla vähemmistöllä lapsiperheistä entistä huonommin. Jo lapset ja nuoret jakautuvat köyhiin ja hyvin toimeentuleviin. Vaarallista on, että Suomeen on jo syntynyt lasten luokkayhteiskunta, jossa lapsilla ja nuorilla ei enää ole yhtäläisiä mahdollisuuksia kasvaa ja käydä koulua, harrastaa tahi löytää paikkaansa työelämässä ja yhteiskunnassa.
Sen estämiseksi on köyhien lapsiperheiden tulonsiirtoja pikaisesti korotettava. On korotettava työmarkkinatukea selvästi, minimivanhempainpäiväraha pitää korottaa korotetun työmarkkinatuen tasolle, yksinhuoltajan elatustukea pitää nostaa ja opiskelijoiden opintotukea pitää nostaa.
Lapsiperheiden toimeentulo-ongelmat kytkeytyvät sekä työmarkkinatilanteeseen että perhepoliittisten etuuksien reaalitason heikkenemiseen. Nuorten aikuisten pääsy työmarkkinoille on kokonaisuutenakin vaikeutunut. On hälyttävää, että perheen perustamisiässä olevilla 20 - 29-vuotiailla työllisyysaste on peräti 15 prosenttiyksikköä heikompi kuin ennen lamaa. Erityisesti heikosta työllisyystilanteesta ovat kärsineet yksinhuoltajat, joiden määrä on myös kasvanut muita lapsiperheitä voimakkaammin.
Tilannetta vaikeuttaa pätkätöiden yleisyys, etenkin nuoret naiset ovat pätkätöissä niin kauan kuin vanhemmuuden kustannuksia ei tasata kaikkien työnantajien kesken.