Olin viikonlopun kesämökillä perheen kahden pienimmän lapsen kanssa. Mennen tullen autoilimme ruuhkassa. Menomatka venähti pitkäksi, monen auton ketjukolari sotki liikennettä melkoisesti VT 3:lla. Mutta kun sitten vihdoin oli päästy ohi kolaripaikan, oli kyllä kauheaa seurata miten liikenne sujui. Kaikiltahan oli suunniteltu aikataulu pettänyt, piti siis ”kiriä kiinni”. Siltä se ainakin näytti. Autoja oli paljon, ihan liian paljon. Silti moottoritien vasemmalle kaistalle änkesi koko ajan lisää porukkaa ihan toistensa puskurissa kiinni. Pääsivät ajamaan ehkä n 100 km/h, me oikealla kaistalla ajeltiin n. 80 km/h ja ihan kunnon turvaväli ainakin useimmilla... Ihme ettei enempää kolareita tullut. Hullunhommaa! Sunnuntaina kotiinpäin ajellessa oli varsin samanlaista – tosin kolareita ei siihen aikaan ollut kun ajelin.

Mökillä oli ihanaa. Ei tehty mitään ihmeellistä, oltiin, ulkoiltiin ja nautittiin hiljaisuudesta. Se siellä on parasta, ei kuulu liikenteen ääniä... Lintuja sensijaan oli paljon. Joku meille uusi taidokas yölaulaja konsertoi. Emme saaneet selville mikä se oli, mutta hyvin se lauloi! Pöntöissä oli kaikissa menossa pesäpoikasvaihe, kiirettä siis. Yksi hautova emo myös tiedettiin, saunan ovenpielessä. Saunaa ei taideta päästä ihan heti lämmittämään... Pesä on uskomaton taideteos, rakennettu vanhan lattianpesusienen päälle! Kuva jäi ottamatta, täytyy ottaa viimeistään pesinnän jälkeen. Nyt yritimme mahdollisimman vähän emoa häiritä ettei se pesäänsä hylkäisi...

Meillä on aarimaa, kasvipalsta siis... Kastelin siellä ennen reissua torstaina ja taas eilen sunnuntaina. Vettä rutikuiva maa kyllä huutaa! Kantamalla ei kasveja saa hengissä pidettyä. Tänään jäi väliin. Tovottavasti huomenna säätiedotuksen lupaama vesisade tulee! Ellei, on taas mentävä kastelemaan...

Kurpitsaa ja papuja ainakin haluaisin palstalta sadoksi saada. Vaan aika näyttää...