Olin viimeviikon kuntoutuksessa, kuntoremontissa. Sivuvaikutuksena viikko ilman sähköpostia yms... Kotona postivuori oli iso ja sähköpostia oli hurjasti sekä kotona että töissä. Vaan pieni tauko teki kyllä hyvää!

Oli raskas ja mukava viikko. Kuntotestit olivat perusteelliset ja palaute niistä henkilökohtaista. Tekemistä on...

Useimmilla kurssin porukasta on jäänyt liian vähälle itsestä huolehtiminen, niin minullakin. Hoidamme potilaita, huolehdimme perheestä jne. Vaan moniko jaksaa, muistaa huolehtia tarpeeksi itsestään? Ja kuitenkin jaksamisen takia se olisi tosi tärkeätä, ei voi huolehtia edes muista jos itse voi huonosti... Harva meistä myönsi, mutta taisi niitä (ikäviäkin) yllätyksiä testeissä tulla. Ei ole helppoa olla rehellinen, itselleen saati muille. Ja kuitenkin tosiasia on, että kunto on päässyt heikkenemään vuosien mittaan... No nyt tuli hyviä ohjeita mitä tehdä.

Keväällä on tulossa treffit, silloin jokainen aikoo olla paremmassa kunnossa kuin nyt olimme. Toivottavasti me kaikki siihen pääsemme!

Parasta antia oli upea porukka. Joku totesi kurssin lopuksi, että jos ei ole kyljet kipeinä liikunnasta, niin on nauramisesta! Välillä kovinkin raskaan ohjelman hyvä kevennys oli huumori jota porukasta aina löytyi. Yhdessä tehtiin ja mukavaa oli!

Metsän keskellä sijainnut urheiluopisto tarjosi myös luontonsa puolesta hienot puitteet. Itse näin yhtenä iltana (usein iltalenkki jäi väliin – ei enää jaksanut) iltalenkillä mm. palokärjen ja joutsenen. Piti vaan seisoa ja nauttia, harjuluonto on niin kaunista! Viikossakin syksy eteni reilusti, värejä tuli maastoon lisää vaikka ei vielä ihan ruska-aika ollutkaan.