Jälleen on syksyisen asunnottomien yö- tapahtuman aika. Olen aika monena vuonna päässyt itsekin paikalle mukaan. Tänään en mene – menen yövuoroon töihin...

Asunnottomien yö-kansalaisliike on toiminut jo kymmenen vuotta. Ja tekemistä on yhä! Edelleen asunnottomuus on aivan liian suuri ongelma. Vantaallakin on satoja asunnottomia.

Tässäkin asiassa on enemmän kysymys halusta tehdä jotakin, kuin siitä, että ei olisi tiedossa mitä pitäisi tehdä. Kansalaisliike tietää mitä tehdä ja kyllä myös kunnissa ainakin pitäisi tietää...

Lue lisää:

http://www.asunnottomienyo.fi

Vantaan Asunnottomien yöstä uutinen seurakuntien sivuilta:

http://www.vantaanseurakunnat.fi/vsrky/ajankohtaista/asunnottomien-yo-paalutorilla-17-10

Nobelin rauhanpalkinto on myönnetty presidentti Martti Ahtisaarelle. Palkinnon perusteluissa viisijäseninen komitea sanoo, että Ahtisaari ansaitsee palkinnon työstään rauhan ja sovinnon puolesta. 71-vuotias Ahtisaari palkitaan yli kolme vuosikymmentä jatkuneesta urastaan rauhanvälittäjänä, mukaan lukien vuonna 2005 saavutettu rauhansopimus Indonesian Acehin maakunnan kapinallisten ja maan hallituksen kesken.

Nobel-komitea muistuttaa myös Ahtisaaren ponnisteluista Namibian itsenäistymisen ja Kosovon konfliktin ratkaisemisen hyväksi. Hän on myös antanut rakentavan panoksen konfliktien ratkaisuun Pohjois-irlannissa, Keski-Aasiassa ja Afrikan sarvessa, sanotaan palkinnon perusteluissa.

Minulla on Namibialainen lapsuus. En tokikaan paljoa muista omakohtaisesti – olin 6-vuotias kun perheeni tuli pois sieltä. Ja vielä en ole päässyt käymään lapsuuteni Namibiassa – joka ei enää ole sama maa edes... Mutta Suomi-Namibiaseuran jäsenenä tiedän, että Namibian kansalle Martti Ahtisaari on tärkeä mies... Onnittelut Nobelin rauhanpalkinnosta!

Totesin tänään jälleen kerran, kun sovimme miten omassa ryhmässä toimimme, että onpa meillä ihanan monipuolinen ryhmä! Osan materiaalista lukevat kaikki, mutta kenenkään ei ole pakko lukea ihan koko pumaskaa, jos ei ehdi ja halua. Jokaiselle erityisosa-alueelle löytyy ryhmästä yksi tai useampi, joiden asiantuntemus/kiinnostus kohdistuu siihen osaan. Olen vakuuttunut, että siten se tulee luettua huolellisemmin – jokainen lukee erityisen huolella oman osionsa. Ehtii paremmin, kun voi jättää osan kaverin vastuulle ja voi keskittyä siihen mistä on erityisen kiinnostunut.

Nyt valtuusto sai vasta yleisselostuksen, toimialoittain on tulossa selostukset erikseen viikon kuluttua. Ja keskustelu käynnistyy nyt jo ennen vaaleja, mutta vaalien takia varsinaiset budjettiväännöt siirtyvät vähän myöhemmäksi. Marraskuussa vanha valtuusto päättää budjetista, jota sitten uusi valtuusto ja uudet lautakunnat käytännössä toteuttavat ensivuonna.

Koska vaalit ovat kohta käsillä – ja budjettipäätöksiä tehtäessä juuri takana, budjettikeskustelusta tulee värikäs. Toivotaan, että se koituu myös kuntalaisten eduksi!

Syksyinen luonto oli aivan upea! Ruska on parhaimmillaan. Sää suosi, kylmää on niinkuin jo pitääkin, mutta kaikki ulkohommat saatiin tehdä rauhassa pelkäämättä vesisadetta.

Puolukat ovat kypsiä, tosi makeita – syötiin vaan suuhun, kun piti ehtiä saman päivän puitteissa vielä kotiinkin. Yötä siellä ei kyllä oikein enää tarkenisikaan olla...

Näin vaalien lähestyessä aikaa menee normaalin perhe+työ arjen lisäksi hurjasti kaikkeen vaaleihin liittyvään. Vaalikoneisiin, tilaisuuksien järjestelyihin, oman kampanjan suunnitteluun jne.

Olen paljon pohtinut viimepäivinä samoja aiheita kuin varmaan kaikki. Niin paljon, että on pitänyt välillä ihan tietoisesti päättää palata normaaliin arkeen. En osaa sanoa mitään, mitä joku ei jo olisi sanonut. Entistä tärkeämpää on saada eteenpäin monia tavallisten ihmisten hyvinvointiin vaikuttavia asioita. Niissä meillä poliitikoilla on tekemistä! Olen kahlannut läpi joitakin kirjoituksiani viimeisen valtuustokauden ajalta, blogissa, valtuustoaloitteita jne. On pakko todeta, että kantojaan ei ole tarvinnut muuttaa. Ja prioriteetitkin ovat ihan samat. Siispä on vaan yritettävä jaksaa jatkaa työtä lasten, nuorten, perheiden, mielenterveysongelmaisten jne hyväksi.

Aamulla pikkukoululainen koulutaksiin. Onneksi taksi vie, ei hän itse vielä pystyisi bussilla menemään. Ja suunta on eri kuin kenelläkään muulla perheessä, kuljetusta ei voi yhdistää meidän muiden kulkemisiin...

Sitten kuopuksen kanssa eskariin bussilla ja sitten bussilla kauppaan kodin lähelle. Kotiin kävellen – toki 2 pysäkinväliä olisi bussilla päässyt... En viitsinyt bussia odottaa, olin kotona nopeammin kävellen.

Bussilla hakemaan eskarilaista, bussilla kotiin... Vähän yli tunnin reissu... Meillä oli tuuria, viimeistä päivää ajossa ollut pitsibussi sattui juuri kohdalle. Pitsibussi on ajanut jonkin aikaa linjalla 55. Penkit on koristeltu pitseillä, samoin ikkunoissa on pitsejä. Aivan upeaa Vantaan taidemuseolta tuoda ihmisten iloksi tällaisia yllätyksiä! Bussi oli tosiaan taideteos!

Illaksi kokoukseen Helsinkiin, bussilla siis... Rautatientorilta tapani mukaan kävelin – se on nopeampi tapa kuin ratikka ellei ratikka tule heti... Kokouksen jälkeen kävellen rautatientorille. Junalla Tikkurilaan, hain sieltä vähän tavaroita sunnuntain yleisötilaisuutta varten. Kotiin jälleen bussilla... 7 joukkoliikennematkaa, kun muutaman etapin kävelin...

Perheessämme on kolme koululaista. Ainakin isojen koulussa on jo perinteinen Unicef-kävely tulossa muutaman päivän päästä. Ideanahan on, että koulu järjestää liikuntapäivän, jossa lapset kävelevät Unicefin hyväksi. Jokainen lapsi kerää tarroja kamelipassiinsa – tarra/kilometri. Lapsen sponsorit: vanhemmat, isovanhemmat, kummit jne maksavat lapsen kanssa sopimansa summan Unicefin tilille jokaista käveltyä kilometriä kohti. Kouluissa käydään etu- ja jälkikäteen läpi mitä lahjoitetulla rahoilla voi tehdä. Meillä perheen nuorin mietti taas yhtenä päivänä, että montakos lasta se nyt olikaan, kun isosisko maksoi viimevuonna koko vuodeksi kouluun? Ja haaveilee, että ensivuonna minäkin pääsen...

Pikkukoululainen (silloin ekaluokkalainen) meni viimevuonna huikeat 13 km. Nyt hän aikoo ehtiä enemmän... Toivottavasti myös hänen koulu järjestää kävelyn tänäkin syksynä!

Lasten sponsoreiden on ainakin meidän perheessä syytä muistaa, että liikkuvat lapset ehtivät mennä melkoisen määrän kilometrejä! Yhteensä kilometrejä kolmelle lapselle kertyy varmasti yli 50...

Myös meillä vihreillä oli siellä pöytä.

Sää suosi, oli oikein lämmintä ja mukavaa. Hyvää ohjelmaa oli paljon, ihmisiä liikkui ja tunnelma oli lämmin. Hienoa, että tällaisia tilaisuuksia järjestetään! Ne ovat osa yhteisöllisyyttä ja myös tilaisuuksia, joilla yhteisöllisyyttä vahvistetaan.

Siis hakemus kuntoutusrahan maksamiseksi, hakemus sopeutumisvalmennukseen, vammaistukihakemus, korotettu vammaistukihakemus, matkakorvaushakemus ja jälleen hakemus kuntoutusrahan maksamiseksi... Joskus ennen lapsia piti vaan osata tehdä sairauspäivärahahakemus...

Niinpä, hakemusten seurauksena: olin itse silloin syksyllä kuntoremontissa. Nyt olimme koko perhe kesäkuun alussa sopeutumisvalmennuksessa. Säätkin suosivat (aurinkoa riitti ja uimakelejä...) ja leirikeskus sijaitsi Hankoniemessä upean hiekkarannan äärellä. Aikuisten ohjelma oli asiapitoisempi – siis sisällä. Lapset ulkoilivat melkein aamusta iltaan. Ja oli mukavaa...

Kaavakkeita täyttäessäni olen kyllä moneen kertaan tuskaillut – osa niistä ei todellakaan ole helppoja täytettäviä. Ja en toki nytkään tiedä osasinko viimeisintä – korotettua vammaistukihakemusta – täyttää tarpeeksi hyvin. Niin hyvin, että päätös on myönteinen jos hakemuksesta ilmenee riittävän hyvin kaikki asiaan vaikuttavat seikat... Olisi ihanaa, kun olisi joku, jolta voisi pyytää apua niiden kanssa, joku joka tajuaisi onko olennainen sanottu...

Tänään piti olla ADHD-vertaistukitapaaminen, piti mennä retkelle Haltialaan. Vettä tuli taivaan täydeltä, retki peruttiin. Sää on pukeutumiskysymys, mutta ei siellä kenelläkään olisi kovin hauskaa kaatosateessa ollut...

Menin sitten nuorimmaisen kanssa mukaan puistokävelylle, saappaat ja kurahousut ja sitten mentiin... Vihervuoden viikon puisto oli oma kotipuistomme. Oli meitä rohkeita kymmenkunta. Puistosta oli kertomassa puiston suunnitellut arkkitehti. Oli oikein hienoa kuulla asioita, joita ei ollut koskaan kuullut, vaikka kotipuisto kovin tuttu onkin... Sateen takia purosta oli kasvanut melkein joki. Harmaus ei meitä haitannut ollenkaan. Kauempaa tulleet ihmiset ihastuivat puistoomme. Syystäkin, lähipuisto on hieno! Siisti, kaunis ja – ja tämä on tärkeää, viihtyisä. Siellä viihtyvät etenkin lapset, mutta myös aikuiset. Leikkipuistossa on kymmeniä leikkijöitä joka päivä. Ja huvimajalla on käyttöä myös sateella ja iltaisin. Nytkin siellä istuskelee joku rakastunut nuoripari...

Ison osan tästä ekasta lomapätkästä vie osallistuminen isojen lasten koulun saksalaisten vieraiden ohjelmaan. Ja kun heistä yksi myös tulee meille asumaan, on se yksi iso "lapsi" lisää perheeseen. Edessä on hyvin mielenkiintoinen viikko. Perheen pienimmille voi kyllä olla aika kovaa, että meille tuleva vieras ei osaa puhua suomea... Me muut joudutaan varmaan tulkkailemaan. Tosin lasten välittömyys tietäen, en usko, että isoja ongelmia tulee...

Kahden lomaviikon aikana ohjelmaan mahtuu toki myös paljon arkista asioiden hoitamista, käynti Lastenklinikalla yms. Rästikotitöitäkin on varmaan pakko tehdä... Politiikan areenoillakin tapahtuu – mm. vihreiden puoluekokous Mikkelissä. Puoluekokouksessa ei tällä kertaa ole henkilövalintoja. Se ei siis lisää kenenkään mielenkiintoa kokoukseen. Itselleni parasta antia kokouksessa tulee luultavasti – jälleen kerran – olemaan vihreiden ystävien tapaaminen. On hienoa kuulla mitä tutuille kuuluu mutta samalla myös vaihtaa kokemuksia .

En ole kirjoittanut enkä edes lukenut muutamien blogiystävieni blogeja. Ikävä on kyllä välillä tullut...

Kevään tulo on ollut uskomattoman nopea. Tuntuu, että kevätkukat suorastaan räjähtävät, samoin lehdet puihin. Istutin ensimmäiset siemenet maahan aarimaalla jo reilusti huhtikuun puolella. Se oli aikaista, vaan mieli teki kokeilla. Ajattelin, että korkeintaan ne paleltuvat mutta parhaimmassa tapauksessa satoa tulee jo toukokuun lopussa...

Tänään kastelureissulla oli aivan ihanaa löytää harson alta ensimmäiset sentin korkuiset retiisin versot ja myös salaatti oli itänyt... Kasteltuani käänsin talikon kanssa  pienen alueen ja laitoin maan muutenkin valmiiksi istutusta varten. Nyt jo melkein puolet reviiristä on kevätkunnostettu. Kaikkein hauskimmat hommat kevättöistä siis odottavat, pääsee istutushommiin. Kaikista kasvimaan töistä eniten pidän kaikenlaisista sadonkorjuupuuhista.