Perheemme koululaisilla oli tänään erilainen koulupäivä. Heillä oli Unicef-kävely. Ajatus on, että lapset kävelevät ja sponsorit – siis esimerkiksi vanhemmat – maksavat Unicefille jotakin jokaisesta kävellystä kilometristä. Kävelijä saa kamelipassiinsa tarran jokaista käveltyä kilometriä kohden. Lapsi näyttää sponsorilleen kävelypassin ja sponsori tukee sitten Unicefia.

Omat koululaiseni innostuivat todella ja kävelivät (ja osan kyllä juoksivat) toinen 20 km ja toinen 22 km! Aivan huikea tulos, olen heistä ylpeä. Heistä oli hienoa osallistua ja siten auttaa muita lapsia. Pohtivat, että monenko muun kaverin panos tarvitaan, että joku koulu Laosissa saa oman kaivon...

Ilmeisesti innostus oli yleistä, koulu oli varannut liian vähän kamelitarroja! Alkuperäisten loputtua jaettiin mitä tahansa muita tarroja, joita koululta löytyi...

Koulussa oli kerrottu millaista lasten elämä on Laosissa. Sitä pidän tässä tärkeimpänä. Upeaa kansainvälisyyskasvatusta! On hyvä, jos lapset oppivat jo koulussa mahdollisimman paljon ymmärtämään elämää eri puolilla maailmaa. Lapseni käyvät kansainvälistä koulua. Moni koulun lapsista on asunut ulkomailla, mekin olemme asuneet ulkomailla 2,5 vuotta. Koulussa on kuitenkin paljon myös niitä lapsia, jotka eivät ole asuneet ulkomailla. Jos lapset innostuvat yhtä lailla myös muissa kouluissa, keräystulos on hyvä ja lapset saavat tietoa kehitysmaan lasten elämästä.

Myöhemmin selviää mikä on koko koulun keräystulos.

Olimme muu perhe reitin varrella kannustamassa. Pikkusisko (kohta 4 vuotta) halusi myös kävelemään isosiskon kanssa. Käveli aivan innoissaan siskon kanssa 2 kierrosta ja oli (syystäkin) ylpeä... Eihän hän tiennyt miksi kävely oli järjestetty, mutta koki hienoksi olla mukana, kun muutkin olivat.