Kuulin viime viikolla, että omalääkärimme lopettaa tällä viikolla. Vakituinen on äitiyslomalla ja sijainen lähtee. Uutta ei ole vielä löydetty. Jäämme siis taas kerran kokonaan ilman omalääkäriä. Ja koska uutta ei ole löydetty, ei ole tietoa kauanko tämä tilanne jatkuu.

Viimeksi kun omalääkäriä ei ollut, ajanvaraukseen soittamalla saattoi saada lyhyen akuuttiajan. Useimmiten sekään ei onnistunut, koska ne menivät aamuisin hyvin nopeasti. Varsinaisia ajanvarausaikoja ei edes saanut. Hoitotakuu on voimassa, mutta epäilen ettei se nyt toteudu...

Kroonisten sairauksien seuranta on puutteellista, mistä voi seurata sairauden vaikeutuminen. Lieväoireisen vakavan sairauden diagnoosi voi viivästyä, kun yritetään "sinnitellä", koska aikoja ei ole.

Kun apua ei saa omalta terveysasemalta, seurauksena voi olla avun hakeminen Peijaksen muutenkin ruuhkaisesta päivystyksestä tai suoraan erikoissairaanhoidosta. Siitä seuraa turhia kuluja (päivystyskäynti on kalliimpi myös kunnalle) eikä potilas silti saa kokonaisvaltaista hoitoa, päivystyskäynnillä hoidetaan vain juuri sen hetkinen akuutti ongelma. Hoidon jatkuvuudesta ei voi edes unelmoida, mikä kuitenkin varsinkin kroonisia sairauksia ja lapsia hoidettaessa olisi ensiarvoisen tärkeää.

Lääkäritilanne on vaihdellut kovasti Vantaan sisälläkin. Kuitenkaan lääkäriin ei ole voinut hakautua toiselle terveysasemalle. Jos se olisi mahdollista, sillä voisi tasoittaa painetta. Ja ehkä joskus tulevaisuudessa lääkäriin voisikin mennä vaikka naapurikaupungin terveysasemalle työpaikan vieressä...

Perusongelma on liian suuriksi kasvaneet väestövastuualueet. Virkoja on perustettu lisää, mutta liian myöhään. Kun joku lääkäri lähtee, kasvaa jäljelle jäävien työmäärä entisestään, jos asukkaat yritetään hoitaa edes akuuttivaivojen osalta. Kierre on äkkiä valmis... Omalääkärijärjestelmää uhkaa romuttuminen, kun omalääkäreitä ei todellisuudessa ole.