Minulla oli tilaisuus eilen osallistua SAK:n ay-naisten ajankohtaispäiville Kiljavalla. Sain olla yhtenä neljästä kansanedustajaehdokkaasta paneelissa. Olen itse STTKlainen. Oli mukavaa havaita, että keskusjärjestöstä riippumatta naisten huolet ovat yhteisiä. Näkökulmatkin usein lähes samoja.

Puhuttiin hyvin paljon perheen ja työn yhdistämisen vaikeuksista ja pätkätyöstä. Osa-aikainen työ on erityisesti monien SAK:n naisvaltaisten liittojen kesto-ongelma, siitä puhuimme paljon. Siihen liittyen me panelistit olimme yhtä mieltä siitä, että kauppojen ei tarvitsisi olla auki jouluaattona, että muutenkaan emme tarvitse kaikille elämänaloille lisää vuorotyötä, kun sitä kuitenkin on monella alalla tehtävä. Jollain keinolla täytyisi saada työnantajille paremmaksi vaihtoehdoksi palkata mahdollisimman paljon koko-aikaisia työntekijöitä kuin yhä lisää osa-aikaisia. Samalla kuitenkin niin, että esimerkiksi lastenhoidon takia pitää olla mahdollista väliaikaisesti myös tehdä osa-aikatyötä.

Huoli vuorotyöläisen lapsista oli yhteinen, etenkin pienistä koululaisista viikonloppuisin, kun vanhemmat tai yksinhuoltajavanhempi on töissä. Arkena on kuitenkin koulu edes ja iltapäiväkerhot, jotka nekin vaan vuorotyöperheissä päättyvät liian aikaisin.

Ennen paneelin alkua oli pari hyvin mielenkiintoista alustusta. Toisessa käytiin läpi tilastoina naisten äänioikeuden 100-vuotista historiaa. Tilasto eduskuntaan vuonna 2003 ehdolla olleista, valituista jne. sukupuolen mukaan jaoteltuna oli pysäyttävä.

Ehdolla oli (kaikki puolueet yhteen laskettuna)


naisia 40%


Äänistä naiset sai  43%


Valituista naisia 37%.

Valituissa vaihtelu on puolueittain (5 suurinta mukana listauksessa) hurjaa

KESKUSTA 24% - VIHREÄT 79%

Kumpikaan ääripää ei toki ole hyvä. Tärkeää olisi, että jokaisessa vaalipiirissä jokaisella ehdokaslistalla olisi suunnilleen yhtä paljon ehdolla hyviä naisia ja miehiä. Jos ei ole ehdokkaita, ei tule valituksikaan, ei voi tulla.

Toisessa alustuksessa käytiin lyhyesti läpi tilastoja lapsiperheistä.

Se mikä ay-toimijana oli hyvin surullista kuultavaa, oli työnantajien suhtautuminen uusperheisiin. Lapsen sairastuessa etävanhempi ei saa palkallista hoitovapaata lapsen hoitamiseksi – koska ei asu lapsen kanssa. Nyt se oikeus on kuitenkin kuulemma saatu lakiin – pitäisi vaan saada vielä kaikkiin työehtosopimuksiin. Samoin lapsen kanssa asuva uusperhevanhempi ei myöskään hoitovapaata saa – koska ei ole isä/äiti, vaikka tosiasiallisesti lasta hoitaa muutoinkin.

Riittää tekemistä edelleen myös meille ay-aktivisteille!

Perheiden tosiasiallinen monimuotoistuminen on saanut aikaan sen, että yhä monimutkaisempia arjen kuviota elävien tilanne ei "sovi" sopimuksiin. Uusperheen elämä ei muutenkaan ole yksinkertaista, nämä sudenkuopat tekevät siitä vielä hankalampaa.