On vuoden pimein aika. Siltä se on kyllä tuntunutkin. Talvipäivänseisaus on huomenna. Yleensä se taitaa olla 21.12, mutta nyt se on vasta 22.12. Onneksi nyt lähdetään sitten kahlaamaan kohti valoisampaa aikaa!

Nuorimman sairastelun –onneksi vain tavallista räkätautia – takia olen ollut tiiviisti sisällä kaupassakäyntiä lukuunottamatta. Sähkövaloa on pakko polttaa päivälläkin...

Lapset hermoilevat joulua, jännittävät ja odottavat. Itselläkin tuntuu tekemättömien töiden lista vain kasvavan. Lapsen takia valvotut yöt vaativat veronsa..

Kuopus suree pääseekö pukki tulemaan, kun ei ole lunta. Ja entäs, jos joulupukkikin sairastuu, kun ei kai pukkikaan kipeänä pääse ulos!
Ja tuntuu kovasti siltä, että lahjojen paketointiin on kovin vaikea tänä jouluna päästä ollenkaan käsiksi. Kuopuksen yskä valvottaa häntä ja "turvallista" yöhetkeä ei taida tulla jolloin voisi kaivaa piilosta paketoitavat ja taas piilottaa paketit... Mieskin on reissussa, tonttujen avustaminen jää tällä kertaa ihan vain minulle. Palaa kotiin jouluksi, että taas minä pääsen töihin...

Huominen minulla on vielä vapaata, sitten alkaakin työputki reippaasti välipäiviin asti. Sairaalassa arki jatkuu myös jouluna. Ei se samanlaista ole, mutta moni asia on ihan samaa, oli arki tai pyhä. Sairaalan joulu on kyllä aika erilainen joulu. Ja etenkin synnytyssairaalan joulu, jota itse nyt jälleen olen viettämässä. Vanha kertomus Joulun lapsesta herää ihmisten mielissä aivan uudella tavalla, kun edessä onkin oma joululapsi...