Tänään olen kuunnellut radiosta uutista pätkätöiden yleistymisestä yliopistoissa. Järkyttävää kuultavaa! Kymmenessä vuodessa pätkätöiden määrä on kaksinkertaistunut. Ja kun lähtötasokin on jo ollut surkea! Pätkätöitä tekee 40-60 % lähteestä ja tilastointitavasta riippuen. Eihän tutkijanuraa enää voi pitää senkään vertaa houkuttelevana kuin mitä se on ollut.

Radiossa omasta työhistoriastaan kertoi naistutkija - 20 vuoden aikana 29 pätkätyösuhdetta! Liian harva uskaltaa asiasta ääneen puhua. Se kun vaarantaa seuraavan pätkän saamisen.

Ei ole mikään uusi tieto, että mm. kunnilla ja valtiolla on tässä asiassa iso syntitaakka kannettavanaan – pätkätöissä on tilastojen mukaan neljäsosa. Kunnilla työsuhteet ovat lyhyitä – siitä esimerkkinä joensuulaisen TEHYläisen hoitajan yli 100 työsuhdetta kuudessa vuodessa. Rohkea nuori hoitaja vaati oikeutta ja voitti työnantajan ja sai korvaukset.

Taannoin valmistuneessa mietinnössä todettiin, että Suomessa on suhteessa eniten työvoimaa pätkätöissä koko EU:ssa. Lyhytaikaiset "epätyypilliset" työsuhteet ovat yleisimpiä yliopistomaailmassa (40-60 %), sosiaalialalla (25 %), sairaanhoidossa (28 %) sekä koululaitoksen piirissä (29 %).

Tarvitaan lisää näiden kahden rohkean naisen kaltaisia. Asiasta pitää puhua, myös omilla kasvoillaan. Vasta, kun työnantajalle oikeasti tulee kalliimmaksi pätkiä työsuhteita lainvastaisesti, työnantajat sen uskovat. Ja työlainsäädäntöä pitää saada kehitettyä muutenkin siihen suuntaan, että työsuhteiden pätkiminen tulee kalliimmaksi kuin vakituisten työntekijöiden ottaminen.