Koko talven ajan enemmän tai vähemmän aktiivisesti käsittelyssä on ollut perheen eskarilaisen kouluasioiden pohtiminen. Syksyllä se oli lähinnä mielessä – tiedättehän äidin tavan pitää tärkeitä asioita ”sydämen alla” niinkuin isoäitini sanoi. Lapsen kanssa asiasta myös puhuttiin usein. Hän toivoi alusta asti pääsyä siihen lähikouluun, johon me vanhemmat emme uskoneet hänen menevän. Hän vaan halusi sinne, koska siellä on kiva piha... Ja me vanhemmat emme uskoneet, että sinne tukitoimia saadaan järjestettyä - toivoimme niitä järjestyvän toiseen lähikouluun...

Syksyllä ei vielä paljoa tapahtunut, oli toki joitakin keskusteluja siellä ja täällä, mutta ei vielä paljon muuta. Vähitellen asiaa piti kuitenkin alkaa hoitaa tosissaan. Prosessin aikana tuli monia pettymyksiä – nopeita tulkintoja lapsesta vain yhden tapaamisen perusteella, hoitokokeilun laiha tulos (siis ei mitään apua ripulioireisiin), tieto ettei avustajallista ryhmää ole tulossa mihinkään lähikouluun... Joskus jo tammikuussa soittelin perheneuvolaan, siellä alkoi tiivis testausjakso. Sen sovittaminen yhteen hurjimman vaalihässäkän kanssa oli aika haasteellista välillä... Sieltä saadun lausunnon jälkeen sitten vihdoin huhtikuussa varmistui, että näyttö määräaikaisen erityisopetuspäätöksen tarpeellisuuteen oli riittävä ja erityisopetuspaikka hänelle järjestyy. Lisäksi sain sovittua, että hän saa jatkaa ensitalven tutussa ympärivuorokautisessa päiväkodissa iltahoitolapsena, samassa missä pikkusisko vielä jatkaa. Iltapäiväkerho ei meidän perheessä riitä mihinkään; jos isä on reissussa (ja sitä on ihan tarpeeksi usein) ja minä iltavuorossa, on ilta tosi pitkä villille 7-vuotiaalle...

Olen ollut todella helpottunut. Toki edelleen riittää selvitettäviä ja sovittavia asioita, kuljetusten järjestäminen, oikean ruokavalion toteuttaminen myös koulussa jne. Tärkeintä on kuitenkin se, että lapsen etu näyttää sittenkin toteutuvan. Olen täysin vakuuttunut, että se toteutuu meidän tämän lapsen kohdalla parin vuoden pienryhmäopetuksessa paremmin kuin yleisopetuksessa ilman avustajaa...