Maanantai oli päivä, joka oli vähän liian täyttä elämää. Minulla piti olla töissä iltavuoro. Koululaiset lähtivät kouluun tavalliseen tapaan. Vein nuorimman päiväkotiin 10:n jälkeen ja tulin kotiin. Kotona minun piti tarkistaa bussiaikataulusta miten menen töihin käytyäni hammaslääkärissä. Silloin hoidosta soitettiin. Oli sattunut tapaturma, lapsi pitää viedä lääkäriin otsaan tulleen haavan liimaukseen/ompeluun...

Siispä taksilla hakemaan lapsi ja lääkäriin; puoliso ei kyennyt heti irrottautumaan omasta työstään.

Matkalla yritin peruuttaa hammaslääkäriaikaa. En pystynyt... Keskitettyyn ajanvarausnumeroon soittaessa (johon on ohjeistettu soittamaan...) siellä pyöri vain puhelinvastaaja: ATK-ongelmien vuoksi emme voi vastata puhelimeen, kiireellisessä tilanteessa menkää soittamatta päivystykseen. Koetin soittaa vaihteen kautta suoraan hoitolaan, ei yhdistänyt, koska ohje on: hoitolaan ei yhdistetä puheluja. Ei vaikka selitin tilanteen ja ei viestin välittäminenkään käynyt... Antoi sentään tekstiviestinumeron – koetin lähettää viestiä, ei mennyt sekään läpi. Luovuin yrittämästä, vein lapseni saamaan hoitoa! Enää en hämmästy yhtään jos aikoja sanotaan jäävän liikaa peruuttamatta – peruuttaminen on niin vaikeaa! Ainoa mikä ehkä olisi toiminut, oli nettilomake. Tosin sitä en voinut kokeilla, kun en ollut kotona...

Omalla terveysasemalla asiat onneksi sujuivat. Kaikki olivat ystävällisiä ja haava oli reilussa puolessa tunnissa tulostamme katsottu, puhdistettu ja ommeltu. Saimme kaikki tarvittavat paperit ja ohjeet. Lääkärikin oli tuttu mikä selvästi pientä potilasta helpotti. Luottamus varmaan säilyi tämänkin kurjan käynnin jälkeen, hän kertoi mitä teki ja muutenkin huomioi upeasti pienen potilaan. 

Lapsi söi lohdukejäätelön ja taksilla kotiin lepäämään... Särkylääkkeen saatuaan hän sitten nukkuikin parin tunnin päiväunet.

Ilta ja yö meni sitten vointia seuraillessa, välillä herättäen.