Paikalliset työnantajat lähettivät meille irtisanoutuneille irtisanoutumisen perumiskirjeen. Aikaa oli perua irtisanoutuminen vielä maanantaihin asti. Painostus oli monella työpaikalla kovaa ja etenkin julkisuudessa. Loppujenlopuksi perumisia ei tullut paljoakaan, vain n. 300. Meitä irtisanoutuneita on siis yhä n. 12 500. Tämä kuvaa hyvin sitä, että kyllä ihmiset todella tiesivät mihin paperiin nimensä laittoivat – kyse on järjestön työtaistelutoimesta. Se on suuri joukko. Niin suuri, että luulisi olevan kaikille selvää, että ei meitä (etenkään kun jo nyt on työvoimapulaa) mitenkään voi korvata. Työnantaja tarvitsee meidät takaisin! Kipeämmin kuin meistä osa työpaikkansa - osalla on olemassa mm. toinen ammatti. Siksikin joidenkin työnantajien jopa epäasiallinen painostus on kyllä hyvin lyhytnäköistä! Jos välit paikallisen työnantajan kanssa menevät kovin kireiksi, voi moni miettiä alan tai työpaikan vaihtoa. Sitten joskus työtaistelun jälkeen nähdään kauanko menee, että tilanne normaalistuu. Arvaukseni on, että osa hoitajista vaihtaa työpaikkaa pitkänkin palvelussuhteen jälkeen. Joukkoirtisanoutuminen on saanut monet pohtimaan, mitä haluavat tehdä ja kenen palveluksessa.

 

Sovittelulautakunta on aloittanut työnsä. Täytyy todella toivoa, että lautakunnan työ tuottaa tulosta. Työrauhaa lautakunnalla ei kyllä ole, julkisuus on niin runsasta!