Olen aiemminkin tehnyt aika paljon KELAn papereita. Nyt niitä on saanut tehdä sitäkin enemmän. Ja silti nippu vielä odottaa kirjoittamista ja vielä enemmän ehkä pitäisi tehdä...

Siis hakemus kuntoutusrahan maksamiseksi, hakemus sopeutumisvalmennukseen, vammaistukihakemus, korotettu vammaistukihakemus, matkakorvaushakemus ja jälleen hakemus kuntoutusrahan maksamiseksi... Joskus ennen lapsia piti vaan osata tehdä sairauspäivärahahakemus...

Niinpä, hakemusten seurauksena: olin itse silloin syksyllä kuntoremontissa. Nyt olimme koko perhe kesäkuun alussa sopeutumisvalmennuksessa. Säätkin suosivat (aurinkoa riitti ja uimakelejä...) ja leirikeskus sijaitsi Hankoniemessä upean hiekkarannan äärellä. Aikuisten ohjelma oli asiapitoisempi – siis sisällä. Lapset ulkoilivat melkein aamusta iltaan. Ja oli mukavaa...

Kaavakkeita täyttäessäni olen kyllä moneen kertaan tuskaillut – osa niistä ei todellakaan ole helppoja täytettäviä. Ja en toki nytkään tiedä osasinko viimeisintä – korotettua vammaistukihakemusta – täyttää tarpeeksi hyvin. Niin hyvin, että päätös on myönteinen jos hakemuksesta ilmenee riittävän hyvin kaikki asiaan vaikuttavat seikat... Olisi ihanaa, kun olisi joku, jolta voisi pyytää apua niiden kanssa, joku joka tajuaisi onko olennainen sanottu...

Tänään piti olla ADHD-vertaistukitapaaminen, piti mennä retkelle Haltialaan. Vettä tuli taivaan täydeltä, retki peruttiin. Sää on pukeutumiskysymys, mutta ei siellä kenelläkään olisi kovin hauskaa kaatosateessa ollut...

Menin sitten nuorimmaisen kanssa mukaan puistokävelylle, saappaat ja kurahousut ja sitten mentiin... Vihervuoden viikon puisto oli oma kotipuistomme. Oli meitä rohkeita kymmenkunta. Puistosta oli kertomassa puiston suunnitellut arkkitehti. Oli oikein hienoa kuulla asioita, joita ei ollut koskaan kuullut, vaikka kotipuisto kovin tuttu onkin... Sateen takia purosta oli kasvanut melkein joki. Harmaus ei meitä haitannut ollenkaan. Kauempaa tulleet ihmiset ihastuivat puistoomme. Syystäkin, lähipuisto on hieno! Siisti, kaunis ja – ja tämä on tärkeää, viihtyisä. Siellä viihtyvät etenkin lapset, mutta myös aikuiset. Leikkipuistossa on kymmeniä leikkijöitä joka päivä. Ja huvimajalla on käyttöä myös sateella ja iltaisin. Nytkin siellä istuskelee joku rakastunut nuoripari...